Luumu on selvästi uusi herkku! Tavanomaisen kasvisaterian päätteeksi tarjosin Vaaville puolikkaan luumun kuorineen. Söin itse malliksi toisen puolen. Aluksi ilme oli hiukan epäilevä, mutta sitten tuli hymy, ja luumu katosi salamannopeasti suuhun. Vain kuoret jäivät. En käsitä, kuinka Vaavi osaa imeä hedelmälihan kuorista noin tarkasti, mutta niin hän vain osaa. Kun keräsin kuoret pois, niistä meinasi syntyä tappelu, sillä Vaavi ei olisi millään luopunut niistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti