Vielä tofua ja rento ote ruokailuihin

Eilinen meni lähinnä hedelmälinjalla, mutta tänään Vaavi sai aamupäivällä jyrsittäväkseen kurkkua ja tofua ja iltapäivällä vielä perunaa. Tarkoitus oli antaa enemmänkin pureskeltavaa päivällisaikaan, mutta pikkuherra nukkui silloin. Ehkä iltapalksi sitten jotain. Tofu oli ilmeisesti mukavan mautonta, sillä vaavi jaksoi mutustaa sitä pitkään, mutta muruset tulivat lopulta pärinän saattelemana ulos suusta. Meillä oli oikein mukava yhteinen ruokahetki keittiön lattialla.

Vaavi saa edelleen valtaosan ravinnostaan äidinmaidosta, ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Joinakin päivinä kiinteät jäävät vielä kokonaan väliin, joskus ei maistu ja toisinaan ei sovi päivärytmiin. En ota asiasta suurempaa stressiä. Toisaalta alun järjestelmällisyys ruoka-aikojen suhteen on jäänyt. On niin helppoa antaa Vaaville pala kurkkua tai perunaa kouraan, kun pitää vaikka laittaa ruokaa. Järsittävä pitää Vaavin tyytyväisenä. Tästä voi myös päätellä, että emme enää vahdi Vaavia silmä kovana. Hyvin tuo näyttää ruokiensa kanssa pärjäävän. Samassa huoneessa silti pysymme vahtimassa.

Tulossa: kaurapuuro (ainakin siitä on puhuttu jo viikko).