No nyt on vaavilla ikää kuusi ja puoli kuukautta, ja hän syö ensimmäisen kerran samaa ruokaa kuin muutkin. Nimittäin eilistä purjoperunasosekeittoa lounaaksi äidin kanssa. Lusikkaharjoituksista on nyt hyötyä, ja sotku on yllättävän pieni. Tekniikka on sama, kuin aiemmin. Minä täytän lusikan ja Vaavi työntää sen suuhunsa. Ihan vähän varmistan pitämällä lusikan päästä kiinni, että keitto ei päädy seinään tai hiuksiin. Kerran Vaavi lättää toisen kätensä lautaselle. Olen yllättynyt, että hän ei edes yritä nuolla sitä. Sotkusta selviää taas harsolla pyyhkimällä ja pikaisella pesulla.
Purjo tuli maisteltua. Samalla meni myös kasvisliemessä olleet mausteet ja hiivauute. Hupsista, vaan mitäpä siitä.
En tiedä, haluanko edes syöttötuolia, lattialla syöttäminen on niin helppoa. Toisaalta yhteisinä ruokahetkinä on hankalaa pitää Vaavia sylissä. Eilenkin banaani päätyi mystisesti Vaavin selän taakse eli miehen paidan rinnuksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti